Voihanrähmänskäggiäinen! Ystävä mainitsi tuosta vuodatuksen kuvahässäkästä enkä ole hetkeen senkään takia käynyt täällä. Nyt mulla on vähitellen luovuus palautumassa piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkältä (minua jopa ahdistaneelta) tauolta ja voisin taas jakaa ajatuksiani, mutta tuo aiempien kirjoitusten kuvattomuus meinaa vetää vähän mielen matalaksi. Samoin mietityttää, että onko (kuvien) varmuuskopiointi nyt hanskassa täällä (ja / tai onko se edes mahdollista). Joudun hetken pureskelemaan, miten jatkan ja jos jatkan, jatkanko täällä. Jotain on jossain vaiheessa tulossa. Vahva ehkä.

Laskeskelin, että päästäkseni sataan poistoon tänä vuonna, pitäisi niitä tulla kuukausittain n. 14... Voi olla aika hiljaista. Tai sitten ei, katotaan. Reilussa viikossa olen tehnyt kaksi poistoa sen kummemmin yrittämättä. Toivoa on. Ehkä. Toteaa hän kovinkin varmana... :D

Ensin kerron kuitenkin antamistani lahjoista. Siskonpoikani täytti 13 ja hän toivoi lahjaksi kitarakakkua. Toiveen hän lähetti kuvana ja toteutus oli

Olin jälleen aika tyytyväinen lopputulokseen, tosin hieman nuo kielet epäonnistui. Itselleni tyypillisesti olin tyytyväinen, kunnes lisäsin viimeisen yksityiskohdan. Siskoni kuitenkin sanoi minun näkevän kakussa jotain sellaista (epäonnistunutta), mitä muut eivät näe. Hyvin sanottu ja pääsin jo jakamaan tätä viisautta eteenkinpäin.

Koska pääsin leipomisen makuun, leivoin samalla äitini viime vuoden joululahjan eli pikkuleipäsikermän kauniissa rasiassa. Rasian olin jo hommannut, mutta jouluna minkään asteinen lahjominen ei tuntunut mahdolliselta. Rasia lähti, siitä yksi poisto.

Leivoin myös siskolleni mansikkakakun
,

joka kylläkin näytti kuulemma pikku-Äijästä tomaatilta. No, ehkä vähän. Päivänsankari kuulemma tykkäsi sekä ulkonäöstä että mausta. Hyvä :)

Sitten vielä se toinen poisto. Tai oikeammin kaksi lisäpoistoa (hän pureskelee mielessään), kyllä: kaksi lisäpoistoa. Ei kun kolme! Otin tällä viikolla ensimmäiset rohkeat askeleet vaatehuoneen raivaamiseksi. Ensin teimme kävellen seikkailuretken kierrätyskeskukseen ja veimme sinne turhaksi käyneen emännänjatkeen (puistoystävät eivät muuten tienneet, mikä se on! Saa kysyä ;). Tänään kävin vaatehuoneesta läpi kaikenlaista hienoutta syöneen kärryn. Poistin vaatehuoneesta kylppärirempan myötä poistuneen pyyhetelineen tangot (-1) ja kärrystä pussillisen laatutavaraa roskiin (-1). Roskiin lensi mm. kulahtaneita hiuslenkkejä. Miksi, oi MIKSI, olenkaan sellaisiakin säästänyt?! Eli poistoja onkin yhtäkkiä tässä päivityksessä kahden sijasta neljä! Ja kokonaispoistoluku kesäkuun puolivälissä -6. Ja koska kesäkuusta laskuri lähti uudestaan käyntiin, vaikuttaa projektini piirun verran mahdollisemmalta kuin hetki sitten, kun ryhdyin tätä kirjoittamaan. Vitte, mikä blondi olenkaan :D

Hahaa! Keksin ratkaisun viimeksi esittämääni ongelmaan! Tai siis ainakin osaratkaisun...

Edellisen kirjoituksen jälkeen tuli mieleen ehkä kiljoona poistoa ja saman verran saatuja lahjoja ym. Päätin, että nollaan tilanteen. Tästä lähtien lasken poistot yksittäin ja poistoiksi lasketaan myös kaikki valmistuneet käsityöt, jäivätpä ne meille tai ei.

Edellisen päivityksen jälkeen jouduin Marimekon huumaan: olen ihastellut jo jonkin aikaa siskoni paitaa vihreällä lanttikuosilla ja nyt löysin ko. kuosista ja väristä edullisen tunikan. Jee löydöstä, mutta poistoluku +2 (menimme myymälään ostamaan iso-Äijälle hääpäivälahjaksi jokapoika-paitaa).

Mutta... olen ollut Nea Designin pitämällä tuunauskurssilla. Tähän mennessä olen tuunannut kolme pikkupussukkaa, joihin mm. pakkasimme valmistuneiden rahalahjan sekä isomman, esim. meikkipussiksi sopivan pussukan. Eli poistoluku -4, vaikka meikkipussi ei olekaan vielä täysin valmis. Pussukoihin olen käyttänyt kahta paitaani, housuja ja huivia sekä meikkipussiin varta vasten ostettua huopaa ja vanhaa pöytäliinaa. Tässäpä kuvia:

 

ja ylin pussukka vielä seuraavassakin kuvassa paranneltuna:
 

Meikkipussi ei ole vielä ihan valmis, mutta olen (jo nyt) tyytyväinen :) Meikkipussi sai muuten ekan "Vällärin väsäämä"-merkin! Kyllä nyt on kaikkea...

Ja vielä tuosta läpimurrosta tuli mieleen. Tavoitteeni on vähentää 100 tavaraa tänä vuonna. Jos en onnistu, en nirhaa itseäni henkisesti(kään), lupaan sen itselleni. Pyrkimys on joka tapauksessa hyvä.

100 tavaraa pois kokonaissaldo -2.

Blogi on mulla usein mielessä, mutta en suostu ottamaan sen kirjoittamisesta paineita. Pidän tätä ihan omana hyvän mielen juttuna. Siinä eka tunnustukseni.

Ja toinen tunnustus: mä oon PULASSA sadan tavaran poistojen, tai pikemminkin laskujen, kanssa. Tää on ihan tyypillistä mulle. En oo senkään vuoksi kirjoittanut tänne hetkeen, koska en oo vielä osannut päättää, mikä on oikea tapa laskea nettopoistoa. Kyllä, olen tosissani, niin naurettavalta kuin se mustakin kuulostaa.

Huh, onneksi sain noi pois tunnoltani... Nyt voin siirtyä itse asiaan.

100 tavaran poistoprojekti on siis edistynyt, vaikkakin oon hakannut päätäni seinään ton laskutavan kanssa. Alussa laskut meni ihan hyvin niin, että jokainen hankinta oli +1 ja kaikki poistoERÄT oli -1. Mutta... Mitä kaikkea lasketaan poistoiksi? Lasketaanko esim. ilmapallot hankinnaksi? Tai lehdet? Ja laskenko kuitenkin vaatteet? Mä en oo vielä keksinyt patenttiratkaisua tähän mun "ongelmaan", mutta kuten sanottua, tää on tyypillistä mua. Sekä tällainen laskutavan märehtiminen että se, että vaadin suoritukselta enemmän kuin olen päättänyt (poistot lasketaan erissä, mutta hankinnat yksittäin). Ehkä tuo täydellisyyteen pyrkiminen värittää tuota laskutapaongelmaakin. Huoh. Yritän puhaltaa pölyt ajattelutavastani ja saada aikaan uusia tuulia. Ja nyt ainakin päivitän poistolistan.

Varmaan edellisen kirjoituskerran jälkeen on poistunut:
- kylppärirempan alta kassillinen laatutavaraa, mm. huonoja sidetarpeita ja muuta hienoa (-1)
- jokin osa jostain laitteesta, jonka olin nähnyt tarpeelliseksi säästää (-1)
- lasipurkkeja, maljakko, kannu ja kynttelikkö anopille (-4)
- kirpparilla myin 4 erää vaatteita ja leluja (-4)
- joululahjaksi ostettu rasia toimitettu oikeaan osoitteeseen (-1)
- palkintoja hyväntekeväisyysarpajaisiin (-1)
- takki UFF:ille (-1)
- yksi säkki ja kaksi laatikollista Konttiin (-3)
- tunika ystävälle (-1)
- vaatteita, kenkiä ja pyörä yläkerran nuorelle herralle (-3)
- ihanat karvavuoriset kumpparini, joita jesarituunauskaan ei pelastanut puutarhakäyttöön äidille (-1)
- yht. 21 poistoa aiempien 6 lisäksi

Mutta on meille tullutkin...
- vaatteita (+5)
- pääsiäiskukon boksi ja toinen rasia (+2)
- leluja (+4)
- hattivattikassi (+1)
- lanka ja puikot (+2)
- leima (+1)
- aurinkolasit (+1)
- lahjoja (+6)
- "sähkökitara" (+1)
- jakkara (+1)
- 2 muumimukia (+2)
- yht. 26 hankintaa

Eli kokonaistulos -1. wuhuu... Kuitenkin (ja tää on nyt sitä uutta ajattelua!) meiltä on lähtenyt tavaroita paljon pois. Ja uskon, että hankintojakin on mietitty eri tavalla kuin aiemmin. Mä ainakin oon yrittänyt a) olla ostamatta mitään tavaraa ja b) miettinyt tarkkaan ennen hankintoja. Esim. tuo hattivattikassi oli mun ostos, mutta törmäsin juuri siihen kassi-ihanuuteen, jota olin jo kollegalla pitkään ihaillut. Ja muumi-ihmisenä soin sen ja muumimukit itelleni. En oo kyllä tulokseen täysin tyytyväinen, mutta sanonko sen uudella vai vanhalla ajattelutavallani..? En tiedä, mutta jätän tämän asian muhimaan.

Mutta sitten kevään muihin lahjoihin. Tää oman tavaran vähentämistarve on näkynyt niinkin, että oon yrittänyt antaa lahjoiksikin kuluvaa tavaraa. Pari ystävää on järjestänyt synttäripirskeet ja olen ollut niissä järkkäysapuna. Samalla on saanut ystävien kanssa mukavaa länkätysaikaa :) Ainakin minä olen pitänyt noista lahjoista, voin suositella muillekin.

Sain ystävältäni kirjeen reilu viikko ennen hänen synttäriään. Minä vastasin kirjeeseen (en ole kirjoittanut kirjeitä hetkeen) ja tilasin numeron-pari tukemaan ystävän (uutta) harrastusta. Apua! Toisella ystävällä on aika samaan aikaan synttärit, enkä yhtään muista, mitä hänelle annoin..! Jotain aika samantyylistä kuitenkin.

Yksi herkkulahjakin on mahtunut joukkoon. Ystävän poika täytti 4 vuotta ja hän toivoi synttäreilleen ändi böös -kakkua. Pojan äiti ei omasta mielestään olisi osannut tehdä ko. kakkua, mutta poika luotti minun taitoihini :)

Äitienpäivä meni jo, mutta kelpaa tämä vinkki toistekin ja muillekin kevään ja kesän juhlijoille: hyvä aamiainen (parvekkeella tai terassilla). Mutta, öhöm, suosittelen "hyvän aamiaisen" tarkoittavan muutakin kuin pussista esiin otetut leivät... No, ei siitä sen enempää.

Taas on päättymässä yksi päiväkotien ja koulujen toimikausi. Eräs ystäväni kyseli pari päivää sitten, mikä on oikea etiketti: viedäkö lahja päättäjäisjuhlaan vai viimeisenä päivänä. Mä suosittelin juhlaa, mutta oon melko varma, että vaikka lahjan veisikin toiste (tai ei veisi ollenkaan!), ei tee pahaa virhettä. Kukat on perinteisiä vietäviä, mutta herranterttujen mielipidettä kannattaa kysyä, josko heillä olisi oma idea ja / tai haluaisivat tehdä itse jotain. Tai vaikka kerätä itse kukkia vietäväksi. Sekin voisi olla aika ihana... Mä päädyin tilaamaan ryhmän kasvattajille Kestovaippayhdistyksen bambuiset siivousliinat. Lahja oli musta sikäli osuva, että pikku-Äijämme oli ryhmän ainoa kestoilija. Tuleepa sitten tyyppi mieleen rättiä käyttäessä, tai jotain. Pikku-Äijä teki lisäksi kortit, kirjoitin niihin hänen sanomisiaan. Mun oli tarkoitus viedä lahjat päättäjäisjuhlaan, mutta unohdin ja vein ne tänään päiväkotiin viedessä. Paikalla oli vasta toinen kasvattaja ja kivasti jätin lahjat toiselle kirjekuoressa, jossa rätit toimitettiin. Kirjekuoressa taisi vielä olla rättien lasku... Onpa tullut naurettua tänään omalle näppäryydelleen :D

Tässä taisi olla päällimmäiset päivitykset viime ajoilta. Palaan, hyvällä omallatunnolla ja sopivasti :)

Oon jo joitakin kertoja törmännyt mun mielestä jopa käänteentekevään ajatukseen, minkä haluan nyt kirjoittaa ylöskin. Nyt kun keksisin vielä miten...

Jokin aika sitten katoin jotain ruoanlaitto-ohjelmaa. Ko. jaksossa oli kaksi keskenään kilpailevaa joukkuetta, jotka saivat ostaa tarvikkeita kolmen ruokalajin ateriaan vain tietyiltä käytäviltä kaupassa. Toisella joukkueella oli mun mielestä melko hyviä vaihtoehtoja ja he ostivatkin hyvältä vaikuttavia raaka-aineita. Toisella joukkueella ei ollut niinkään hyvä säkä käytävien kanssa ja he vielä ostivat tosi huonon tuntuisia raaka-aineita, mm. maustettua majoneesia ym. Olin sata-varma, että hyvien raaka-aineiden joukkue voittaisi. Mutta hahaa! Huonojen raaka-aineiden joukkueen oli PAKKO käyttää mielikuvitustaan, kun taas hyvien raaka-aineiden joukkue vain ratsasti hyvillä raaka-aineillaan. Lopulta voittajajoukkue olikin tuo huonojen raaka-aineiden joukkue.

Tänään katoin jotain toista lifestyle-ohjelmaa, jossa pariskunta muutti kaupungista saareen ja ryhtyivät kunnostamaan ostamiaan rakennuksia ja rakentamaan alueelle leirintäaluetta. He hakivat lainaa, mutta byrokratian takia sen saaminen venyi ja heidän säästönsä ehtivät loppua. Mutta! Silloin astuikin jälleen kehään mielikuvitus ja ylläri-pylläri, mutkat suoristettuna, lopputulos oli great happiness!

Ajatukseni on, että ensinnäkin kaikilla on mielikuvitusta, se pitää vain löytää erinäisten kerrosten alta! Musta meidän (pienten) lasten vanhempien ja lasten kanssa työskentelevien tulisi kiinnittää mielikuvituksen vaalimiseen suurta huomiota, sillä monesti nuo em. kerrokset on ympäröivien aikuisten kasaamia. Mitäs sitten, jos värittäessä ei pysytä rajojen sisällä tai karhut on sinisen kukertavia?! Toinen ajatukseni on, että mielikuvituksella saadaan parempaa aikaan kuin ilman sitä. Kannattaa välillä haastaa itseään. Meillä iso-Äijä osaa käyttää mielikuvitustaan, mulla on siinä(kin) asiassa paljon opittavaa häneltä.

Sitten vielä sananen sadasta tavarasta pois. Meiltä lähti liikenteeseen Mummilta saamiani kristallilaseja (6 isoa ja 6 pientä) sekä lasilautasia, hänen vanha kelsiturkkinsa, toinenkin takki, imetystyyny ja vähän vauvan vaatteita. Laskisin nämä yhteensä neljäksi pois (lasit 2, lautaset 1, takit 1, vauvatarvikkeet 1). Tällä kertaa ne menivät kiertoon äitini kautta. Ainakin imetystyyny pääsi jo hyvään kotiin, samoin kristallilasit ja lautaset pääsevät kaapeistamme pölyttymästä hyvään käyttöön. JEE! Tämän lisäksi iso-Äijä siivosi kaappinsa ja poisti paljon tavaraa. Se ja vastedes kaappien POISTAVA siivoaminen saa poistoarvokseen (hieno termi;) 1. Ja vielä yksi poisto: siivosin lehtipinoani ja lopetin pari lehtitilausta: poistoarvo 1 (lopetin lehtitilaukset jo ennen projektin alkua). Ehdimme tässä välissä saada lahjojakin, mutta poistosaldomme kohoaa jo kuuteen sadasta! Näin se homma etenee :)