Eilen tapahtui lahjarintamalla vaikka mitä! Postinkantaja soitti ovikelloa (hän joutuu soittamaan sitä usein, sillä meille tulee hämmentävän usein postia, joka ei mahdu luukusta sisään) ja kommentoi, kuinka meillä on joulu joka päivä :) Sain ihanan syyspaken! Sen mukana oli kortti, jossa toivotettiin värikästä syksyä, lankojen värjäysohje ja tarvittavat välineet värjäykseen sekä ko. langoille sopiva neuleohje. Pake oli hyvältä ystävältä, jonka kanssa emme ole kuitenkaan olleet juuri yhteydessä saati sitten nähneet kiljoonaan hetkeen. Ihana lahja ja Ihana Ystävän Muistaminen! Pake väritti ja lämmitti päivääni ja fiilistäni heti <3

Eilen toimitettiin myös ensimmäiset joululahjat perille. Bongasin viime kuussa erään koulun pihatapahtumassa ihania eläinlaukkuja. Neljävuotias kummityttömme on melkoinen heppahullu, joten päätin hankkia hänelle hevoslaukun ja n. 1,5-vuotiaalle pikkusiskolleen lammaslaukun. Laukkujen valmistaja, Ilomar, löytyi melkein naapurista ja kun viimein sinne asti pääsin tein muitakin ihania löytöjä, mm. itselleni ihanan uniikkitakin! Myös Lella-lammas ja Heimu-hevonen löysivät tiensä ensin meille ja toivottavasti lopulta pienten tyttöjen sydämiin. Tässä vielä Lella ja Heimu lähikuvassa

Tänään vietettiin yhden ihanuustytön yksivuotissynttäreitä ja samalla hänen äitinsä äitiysloman lopettajaisia. Juhlat olivat iloisen haikeat! Kun mietin sopivaa lahjaa, törmäsin Taitomaahan, käsin tehtyjen tuotteiden kauppapaikkaan. Olenkin joskus miettinyt, miten hyvä tuollainen olisi olla olemassa ja onhan sellainen. Taitomaata selatessa löysin lahjan, joka sopi kuin nenä päähän. Hello Kitty -pussukka, johon oli kirjailtu ristipistoin saajan nimi ja jonka kuosi oli itse valittavissa. Idea oli niin ihana, että halusin antaa samanlaisen pussukan myös toiselle neitokaiselle. Kaksi pussukkaa annettiin ihanuuksille päivähoidon aloittamisen kunniaksi. Varsinaisen synttärilahjan annan päivänsankarille vasta viikon kuluttua eikä siitä vielä sen enempää...

Äitiysloman lopettajakin ansaitsi oman lahjansa, ehdottomasti! Olemme tutustuneet vasta lasten myötä ja voin nyt sanoa häntä ystäväkseni. Nyyh minulle, että hänen työnsä jatkuvat, mutta luulen hänen itse olevan töiden jatkumisesta lopulta ihan mielissään eli enköhän minäkin tämän kestä ;) Ystäväporukalla annoimme hänelle yhdessä lahjaksi kuvakirjan kaikista yhteisistä kuvista. Sitä tehdessä tuli hyvä mieli ja ilmeisesti myös saaja piti siitä. Hyvä niin!

Näitä lahjoja miettiessä ja antaessa tuli jo uusia lahjoja mieleen. Onneksi jo ensi viikolla on jälleen yksi mahdollisuus lahjoa. Ja tietysti viedä mukavia viemisiä viikonloppuna... Jos katsoo oikein tarkasti, on aina hyvä hetki lahjoille!