Tämä ei ole kovinkaan lahjakas, mutta kuitenkin aika lahjakas juttu... Mistäköhän aloittaisin. Olen ymmärtänyt, että alku on hyvä .. aloitus, sinne siis.

Palasin töihin pitkähkön tauon jälkeen elokuussa ja pikku-Äijä aloitti samalla hoidon, lisäksi iso-Äijä aloitti syyskuun alussa uusissa työtehtävissä. Kaikki on sujunut päällisin puolin, mutta eipä tämän uuden elämäntilanteen opettelu ole ollut pelkkää juhlaa. Arjen taidot on hukassa, tuntuu, että säntään sinne, tänne ja tonne enkä tee mitään kunnolla ja koti on kaaoksessa. Huh. Itse olen usein sitä rauhattomampi, mitä sotkuisempaa kotona on eli noidankehä oli oikeastaan valmis.

Päätin helpottaa tilannetta palkkaamalla siivoojan, jonka tiedän luotettavaksi ja jonka tiedän tarvitsevan työtä. Hän kävi meillä ensimmäistä kertaa viikko sitten ja järkkäsin pitkän työpäivän jälkeen edellisenä iltana siellä, täällä ja .. NAPS. Mursin varpaani.

Siivooja tuli seuraavana aamuna. AH! Tässäpä lahjaidea monille. Miettikääpä, jos saisitte vaikka etukäteisjoululahjaksi joulusiivouksen..! Eikä siivoojan käynti silloin tällöin edes tule kohtuuttoman kalliiksi. Siivoojan käynnin jälkeen meillä oli ja onpa oikeastaan vieläkin ihanan levollisen siistiä ja siitä ilosta voin ainakin minä mieluusti maksaakin.Tämä, jos mikä on money well spent.

Siisti koti oli ensimmäinen askel kadonneen zenin metsästyksessä. Tai ehkä toinen, sillä tajusin jokin aika sitten, että esimerkiksi leipomista EI TARVITSE tehdä häsäten. Joskus voi vain tehdä rauhassa, silloin saa parhaiten harjoiteltuakin (kyllä, jouduin tietoisesti toteamaan, että harjoitellessa hitaampi voi olla parempi). No, otin kuitenkin ensimmäisiä askeleita zenin metsästämiseksi siistissä kodissani.

Sitten jalka rupesi vaivaamaan. Olen ennenkin murtanut varpaitani eli been there, done that, mutta tämä Murtuma oli jotenkin Enemmän kuin ennen. Siispä menin näyttämään jalkaani lääkärille päivystykseen. Varasin mukaan käsityön ja kirjan ja lähdin jonottamaan. PÄIVYSTYKSESSÄ OLI IHANAA! Mulla oli siellä varsin rajatut tekemisen mahdollisuudet enkä mä aina viitsinyt tehdä niitäkään. Mä vain olin. Ja sain metsästettyä kadonneen zenini. Ja totesin, että vaikka häsä on osin todellista, on suurin osa mun päässä. Ja sain todettua ja päätettyä, että häsä paitsi sukes (kuolematon junakirjoitus: "vartIAt suKEs";), se myös lisää häsää. Mitä on häsässä järkeä? Eli jätin päivystykseen hieman häsää ja otin sieltä mukaan tsempillisen zeniä (ooh, mitä sanataiturointia, lähes p y ö r r y n!).

Varmaan osin näihin häsättömiin zen-ajatuksiin liittyy sekin, että olen alustavasti ajatellut ryhtyväni ostolakkoon loppuvuodeksi, ostolakkoni koskisi myös joululahjoja. Todennäköisesti ajatus kaatuu ajanpuutteeseen (ei lainkaan zen), mutta ilman tällaista unelmointia en ainakaan ostolakkojouluun pyrkisi. Saas nähdä, miten mun käy. Raportoin tilanteen kehityksestä sopivasti täällä.

Mutta siis: tällä kertaa ei lahjaideoita, mutta ehkä senkin verran lahjakkaita ideoita. Kukin arvostelkoon itse.